Kaipaan.
Ei karkkia, ei leivonnaisia, ei jäätelöä. (Hampurilaisia en tietenkään laske tähän kategoriaan, johonkin se raja on vedettävä). On pakko myöntää, että viikko on ollut paikoin aika rankka, mutta nyt alkaa vihdoin helpottaa ja aivot alkavat pikkuhiljaa hyväksyä sen tosiasian, että iltapalaksi ei ole tulossa pussillista irtokarkkeja.
Suurin oivallus kuluneen viikon aikana? Säännöllisyys.
Kun syö riittävästi oikeaa ruokaa eli sellaista, josta tulee oikeasti kylläinen ja hyvä olo niin mieli ei huuda sokeria aivan yhtä raivokkaasti.
Rehelliset numerot pöytään sitten vaan.
Mun lähtötilanne viikko sitten oli se, että vaaka näytti 75,0 kg.
Mun oli rehellisesti sanottuna vaikea uskoa sitä todeksi. Painoin enemmän kuin olin painanut koskaan raskaana ollessani. Vyötärönympärys huiteli 93 senttimetrissä, ja olo oli sen mukainen.
Nyt, tasan viikkoa myöhemmin:
Paino: 73,4 kg (−1,6 kg!)
Vyötärö: 90,4 cm (−2,6 cm!)
Tiedän, tiedän. Suurin osa tästä on varmasti nestettä, turvotuksen laskua ja puhdasta taikapölyä. Mutta tiedättekö mitä? Aivan sama! Se tuntuu silti mielettömän hyvältä ja antaa kummasti motivaatiota jatkaa, kun näkee asioiden liikkuvan oikeaan suuntaan.
Tästä alkaa kolmen kuukauden kokeilu.
Tämä viikko oli vasta alkulämmittelyä. Aion ottaa tästä eteenpäin kolmen kuukauden tehojakson, jonka aikana katson, mitä tapahtuu, kun liikun ja syön suunnitellusti. Tuleeko kehossa tapahtumaan jotain näkyvää muutosta vai pelkästään pään sisällä?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti